Penikkatauti ja parvo


PENIKKATAUTI JA PARVO



Penikkatauti


Penikkatauti on yksi vanhimpia koiran infektiotauteja. Se on tunnettu jo ainakin 250 vuotta. Vasta vuonna 1905 osoitettiin, että sen aiheuttaja on virus (CDV eli Canine Distemper Virus). Penikkataudin aiheuttaja kuuluu morbilliviruksiin, joihin ihmisen tuhkarokkoviruskin kuuluu.


Suomessa oli laaja penikkautiepidemia vuosina 1994-1995, jolloin tuhansia koiria sairastui. Penikkataudin oireet ovat monimuotoisia. Sairastuneilla koirilla todetaan hengitystie-, ruoansulatuskanava- ja hermosto-oireita. Ensimmäinen oire on kuume, joka yleensä menee ohi omistajan huomaamatta. Rokottamattomissa koirapopulaatioissa virustartunnan aiheuttama kuolleisuus voi nousta jopa 80 %:iin.


Taudin vastustaminen perustuu koirien rokottamiseen ja kaikki kauttamme tulevat koirat rokotetaan heti penikkatautia vastaan. Nykyaikaiset penikkatautirokotteet ovat tehokkaimpia eläimille kehitettyjä rokotteita.*) Pidäthän koiran rokotuksista huolta myös kotiutumisen jälkeen!



Parvo


Parvovirukset ovat erittäin kestäviä DNA-viruksia. Ne ovat kooltaan pienimpiä ja rakenteeltaan yksinkertaisimpia viruksia. Niitä tunnetaan koiran lisäksi myös ihmisellä ja muilla eläinlajeilla. Useimmat parvovirukset ovat lajispesifisiä ja infektoivat elimiä, joissa on nopeasti jakautuvia soluja, kuten suolisto, luuydin ja imukudos.


Ihmisen parvovirus B19 löydettiin sattumalta vuonna 1974. B19-virus aiheuttaa lukuisia sairauksia, joista yleisin on parvorokko.


Suomessa merkittävimmät eläinten parvovirusten aiheuttamat taudit ovat koiran parvoripulin ohella kissarutto ja sioilla parvoviruksen aiheuttamat lisääntymishäiriöt. Näitä molempia tauteja vastaan on käytössä tehokkaat rokotteet.


Myös Espanjassa ja Romaniassa rokottamattomilla koirilla ja etenkin pennuilta löytyy parvoa. Parvovirus tarttuu kosketustartuntana koirasta toiseen. Ulosteiden saastuttaman materiaalin välityksellä tapahtuva tartunta on merkittävässä asemassa. Parvoviruksen aiheuttamaa suolistotulehdusta todetaan kaikenrotuisilla ja -ikäisillä koirilla, mutta pennut kuuden viikon iästä puolen vuoden ikään ovat herkimpiä saamaan tartunnan. Tietyt rodut, kuten dobermannit ja rottweilerit, ovat tutkimusten mukaan muita herkempiä parvovirustartunnalle.


Koiran parvovirus eli CPV-2 tunkeutuu elimistön nopeasti lisääntyviin soluihin. Se alistaa solut kopiomaan lisää viruksia, jolloin solut lopuksi tuhoutuvat. Kohteena ovat nopeasti jakautuvat solut, kuten luuytimessä olevat immuunijärjestelmän solut sekä suoliston pintasolukko. Suolen epiteelituho aiheuttaa tulehdusreaktion, jonka oireina todetaan ripulia ja oksentelua sekä verenvuotoa*).


Kaikki kauttamme tulevat koirat ovat saaneet myös rokotuksen parvoa vastaan, pidäthän huolen siis rokotuksista kotiutumisen jälkeenkin.


*)Lähde: MSD Animal Health Intervet Oy