Copyright © All Rights Reserved

Autetaan Eläimiä ry. Lahti / Adoptiokoirat Suomeen

Yhdistyksen rekisteröintipäivä 28.3.2014. Rekisteröintinumero 212.337. Traces-lupa FI15241

AUTETAAN ELÄIMIÄ RY, Lahti

 

RABIES, EKINOKOKKOOSI JA NK. VÄLIMEREN TAUDIT

 

 

Espanjassa esiintyy useita tarttuvia tauteja joita ei Suomessa ole. Näitä ovat ns. Välimeren taudit sekä raivotauti eli rabies ja ekinokokkoosi. Rabieksen ja ekinokokkoosin leviämistä Suomeen halutaan estää lainsäädännöllisin keinoin ja tuontimääräysten mukaan koiralla on oltava voimassa oleva rabies-rokotus (väh. 21 vrk ennen maahan tuloa annettu) sekä ekinokokkoosimadotus joka annetaan 1-5 vrk ennen maahan tuloa. Näistä molemmista tulee löytyä merkinnät koiran passista. Merkinnät tarkastetaan ennen koiran pääsyä lennolle.

 

Nk. Välimeren taudit testataan hieman alueesta ja tarhasta riippuen. Näitä ovat mm. leishmania, ricetsia, sydänmato, borrelia, ehrlichia, babesia ja anaplasma. Koirat testataan yleensä heti turvaan otettaessa jotta mahdollisten tartuntojen hoito voidaan aloittaa välittömästi ja mikäli koira viettää pidemmän aikaa kotihoidossa / tarhalla koira testataan vielä uudestaan ennen lähtöä ja aina mikäli jotain oireita ilmenee.

Koska osa sairauksista näkyy testeissä vasta kuukausien, jopa vuosien kuluttua tartunnasta, toivomme kaikkien adoptoijiemme teettävän uusintatestauksia Suomessa. Leishmania ja sydänmato (Dirofilaria immitis) suositellaan uusittavaksi noin 6-7 kk maahan saapumisen jälkeen ja välittömästi mikäli koiralla esiintyy sairauden oireita.

 

Otathan yhteyttä yhdistykseen mikäli jokin asia mietityttää ja koirallasi ilmenee joitain sairauksiin mahdollisesti liittyviä oireita, voimme siten yhdessä miettiä lähintä parhaiten asiaa hoitavaa eläinlääkäriä tai mahdollisesti konsultoida omia asiantuntijoitamme mm. Espanjassa. Parhain hoitotulos saadaan aina mitä nopeammin mahdollinen sairaus todetaan ja mitä nopeammin koira saadaan oikean hoidon pariin. Leishmaniaa voi varmuuden vuoksi halutessaan testata esim. vuosittain.

 

 

Rabies eli raivotauti

 

Rabies on aivotulehdus, jonka aiheuttaja on hermohakuinen lyssavirus. Useat nisäkkäät voivat saada rabiestartunnan ja välittää tartuntaa toisiin eläimiin ja ihmisiin. Ihmisen taudista käytetään nimitystä vesikauhu ja eläimen taudista raivotauti.

 

Rabiesta esiintyy kautta maailman. Jopa puolet maailman väestöstä elää alueella, jolla he altistuvat rabiestartunnalle. Vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee rabiekseen, suurin osa heistä Afrikassa ja Aasiassa. Ihmisen rabiestartunta on yleisimmin seuraus sairastuneen eläimen puremasta tai haavaan tai limakalvolle joutuneesta eläimen syljestä. Itämisaika tartunnasta ensioireisiin on yleensä 20 - 90 päivää, mutta se voi vaihdella 10 päivästä jopa vuosiin. Oireiseen tautiin ei ole hoitoa. Taudin esiintymisalueella rabiestartuntoja ehkäistään rokottamalla.

 

Lisää aiheesta: Matkailijan terveysopas, rabies

 

Vuosittain Suomen kaakkoisrajalla levitetään maastoon villieläinten syöttirokotteita tartunnan leviämisen estämiseksi. Koirien ja kissojen maahantuonti edellyttää, että ne ovat rokotettuja raivotautia vastaan. Kaikki turvaan otetut koirat saavat heti myös rabiesrokotuksen.

 

 

Echinococcus multilocularis eli ekinokokkoosi

 

Echinococcus multilocularis-heisimato on ihmiselle vaarallinen loinen jota tavataan laajoilla alueilla Euroopassa. Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan eläimen (esim. koira, kettu, susi) ulosteen välityksellä esim. ulosteiden saastuttamien marjojen tai koiran turkin kautta. Pääisännälle eli koiralle tartunta on vaaraton mutta ihmiselle eli väli-isännälle hengenvaarallinen. Loistartunnan myötä muodostuu kystia maksaan ja muihin elimiin. Taudin kehittyminen kestää yleensä vuosia. 

 

Suomeen tuotavilta koirilta vaaditaan eläinlääkärin todistama lääkitys loista vastaan. Merkintä lääkityksestä tehdään koiran EU-passiin. Yhdistyksemme suosittelee että koira lääkitään vielä Suomeen tulon jälkeen kahden viikon kuluttua tehostetusti Axilur-kuurilla 5 päivän ajan.

 

 

​Leishmanioosi

 

Leishmania-alkueläin (Leishmania infantum) leviää hietasääsken piston mukana ja tarttuu sekä ihmisiin että eläimiin. Suomessa tätä ns. väli-isäntää ei esiinny joten Suomessa todetut leishmania-tapaukset ovat tuontikoiria tai matkustavia koiria. Leviämistä suoraan koirasta ihmiseen ei ole todettu.

 

Sairaus itää kuukausista vuosiin, tänä aikana loinen leviää luuytimeen, imusolmukkeisiin, pernaan ja maksaan. Pääoireet ovat heikkous, huono ruokahalu, runsas juominen, ihomuutokset (karvanlähtö, karstainen ihottuma, hilseily, silmänympärysten muuttuminen karvattomaksi, haavainen ihottuma etenkin kuonon, korvien, hännän ja jalkojen alueella, anturoiden paksuuntuminen ja kiihtynyt kynsien kasvu) ja laihtuminen. Muita oireita ovat mm. suurentuneet imusolmukkeet, silmäoireet, ripuli, nenäverenvuoto, ontuminen niveltulehduksen vuoksi, hermosto-oireet, keuhkokuume, munuaisten vajaatoiminnan oireet ja anemian oireet. Leishmanioosin diagnoosi ei ole yksiselitteinen. Diagnoosikeinoja ovat PCR-koe (paras menetelmä tartunnan alkuvaiheessa), vasta-ainemääritys (paras menetelmä jos tartunnasta on useita kuukausia) tai loisten löytyminen luuydin- ja imusolmukebiopsioista. Leishmanian yhteydessä esiintyy usein ehrlichia-tartunta. 

 

Hoidossa voidaan käyttää useita lääkkeitä. Sisäelimiin edennyt sairaus on vaikea hoitaa ja saattaa johtaa kuolemaan mutta alkuvaiheen sairauden kontrollointi on usein menestyksekästä. Koirat jotka selviävät jäävät yleensä taudin kantajiksi ja ylläpitävät loisten esiintymistä. Tartunnan ehkäisyssä tärkeintä on hietasääskien piston välttäminen hyönteiskarkotteilla ja ulkoilun välttämistä kun hietasääsket ovat aktiivisimmillaan (aamu- ja iltahämärä). 

 

Lähde : Tanja Hakkarainen/Evidensia

 

Yhdistyksemme ei vastusta leishmania-positiivisten koirien adoptointia koska useimmiten sairaus voidaan alkuvaiheessa hoitaa niin että koira voi elää oireetonta normaalia elämää. Mikäli koira on todettu leishmania-positiiviseksi, tästä informoidaan aina mahdollista adoptoijaa etukäteen ja annetaan mahdollisimman tarkka tieto koiran vaatimasta hoidosta ja ennusteesta. 

 

 

Sydänmato

 

Sydänmato (Dirofilaria immitis) on loinen jota esiintyy lämpimillä ja trooppisilla alueilla. Sairaus tarttuu hyttysen välityksellä, ne levittävät piston myötä koiran verenkiertoon ns. mikrofilarioita. Näistä kehittyy kuukausien kuluessa täysikasvuisia matoja, jotka elävät sydämen oikeassa kammiossa ja keuhkovaltimossa. Aikuiset madot ovat noin 20-30 cm mittaisia. Sydänmatotartunnalle on tyypillistä pitkä oireeton vaihe jonka jälkeen kehittyy sydän-keuhkosairauden oireita (yskä, huono rasituksensieto, huono ruokahalu, laihtuminen).

 

Sydänmatotartunta diagnosoidaan verikokeella (antigeenitestaus tai mikrofilarioiden osoittaminen).  Testitulos voi näyttää virheellisesti negatiivista kuukausia tartunnan jälkeen joten vaikka kaikki galgomme testataan Espanjassa ennen Suomeen tuloa, suositellaan sydänmadon testaamista uudelleen 6-7 kk kuluttua maahan tulosta. 

 

Lähde: Tanja Hakkarainen /Evidensia

 

Sydänmatoa on mahdollista hoitaa ja useimmat koirat paranevat hoidon myötä lukuun ottamatta pitkälle edenneitä tapauksia. Sydänmato ei ole Suomessa yleisesti tunnettu loinen ja mahdollisissa tartuntatapauksissa pyydämme olemaan yhteydessä yhdistykseen jotta voimme etsiä asiantuntevan lääkärin hoitamaan sairautta oikein.

 

 

Borrelioosi eli Lymen tauti

 

Borrelioosin aiheuttaja on korkkiruuvin muotoinen Borrelia burgdorferi -bakteeri. Suomessa esiintyy ainakin kolmea erilaista Borrelia-alalajia. Borrelioosi on vektorivälitteinen tauti, tartuntaa levittävät verta imevät niveljalkaiset. Pienet jyrsijät ovat borrelian varsinaisia isäntiä, mutta bakteeri tarttuu myös isoihin nisäkkäisiin. Luonnonvaraiset eläimet ylläpitävät tartuntaa sairastumatta itse.

 

Oireet

 

Koiran borrelioosi on pääsääntöisesti lievempi tauti kuin ihmisten. Infektioportti on Ixodes ricinus -punkin eli puutiaisen purema, josta bakteerit leviävät hitaasti muualle elimistöön. Puremakohtaan ei muodostu ihmisten borrelioosille tyypillistä vaeltavaa rengasihottumaa, ympärille voi kuitenkin muodostua heikko punerrus. Se jää helposti huomaamatta ja häviää itsestään noin viikon kuluessa.

Varsinaiset sairauden oireet näkyvät usein vasta viikkojen ja kuukausien päästä tartunnasta. Tavallisia oireita ovat väsymys, kuumeilu, ruokahaluttomuus, liikkumisvaikeudet ja ontumiset. Oireet saattavat helpottua ja kadotakin vaihtelevan pituisiksi ajoiksi. Tulehdus voi siirtyä nivelestä toiseen tai esiintyä useissa nivelissä samanaikaisesti. Munuais- ja sydänvauriot ovat mahdollisia mutta harvinaisia.

 

Leviäminen

 

Borrelia -bakteereiden levinneisyysalue on periaatteessa sama kuin sitä levittävien vektorien. Tärkein vektori on puutiainen, joskin periaatteessa eräät hyönteisetkin voisivat toimia levittäjinä. Kaikki puutiaiset eivät kuitenkaan ole borreliabakteereiden infektoimia, tässä on suuria eroja alueellisesti ja ajallisesti.

Etelä-Suomessa tehdyissä kartoituksissa on borreliaa löydetty jopa joka kolmannesta puutiaisesta. Tartunta on yleisin Ahvenanmaalla, Lounais-Suomessa ja Kaakkois-Suomessa. Ihmisissä on tartuntoja todettu Pohjois-Karjalan ja Oulun korkeudella saakka, joten myös koirat voivat näillä alueilla sairastua.

Borreliabakteerit elävät ja lisääntyvät vektorin elimistössä, ja erittyvät puremakohtaan syljen mukana. Tartunnan todennäköisyyteen vaikuttaa se, kuinka kauan punkki on ollut ihossa kiinni. Todennäköisyys lisääntyy huomattavasti, jos puutiainen on ihossa yli vuorokauden.

 

Punkin varhaisempi kehitysvaihe, nymfi levittää tartuntaa todennäköisemmin kuin aikuinen punkki. Punkki, joka veriaterian jälkeen irrottautuu iholta, ei enää tartu uudelleen. Tartunta ei myöskään leviä sairaasta koirasta suoraan ihmiseen, vaan niveljalkainen vektori tarvitaan tartunnan välittäjäksi.

 

Ennaltaehkäisy

 

Borreliabakteereita on mahdotonta hävittää luonnosta, ja niiden levittäjien kontrollointi on myös vaikeaa. Jyrsijöiden hävittäminen vähentää jonkin verran infektiopainetta, mutta se on mahdollista varsin pienellä alueella.

 

Punkkien määrä riippuu hyvin paljon myös ilmasto-olosuhteista, joihin ei voi vaikuttaa. Nurmikon leikkaaminen tekee ympäristön punkeille epäedulliseksi. Pitkässä heinikossa punkit pääsevät helpommin koiran turkkiin, joten siellä liikkumista tulisi välttää mahdollisuuksien mukaan.

 

Punkkikarkotteiden käyttö vähentää huomattavasti punkkien tarttumista ihoon, muuta ei kaikissa tapauksissa estä sitä kokonaan. Päivittäinen ”punkkisyyni” on erittäin tärkeä varsinkin kesäaikaan. Lämpiminä vuosina punkkeja esiintyy kuitenkin huhtikuusta jopa marraskuuhun saakka.

 

Punkki irrotetaan ihosta nyppäisemällä pihdeillä tai punkinpoimijalla niin, että suuosatkin tulevat ulos. Punkkia ei pidä tukehduttaa öljyllä tms., koska sen seurauksena puremakohtaan pääsee entistä enemmän bakteereita.

 

Irrotettu punkki kannattaa hävittää, jotta estetään uusien munien ja uusien punkkien kehittyminen. Punkit, jotka ryömivät irrallaan koiran turkista, on myös hävitettävä pikaisesti, jotta ne eivät tartu koiraan tai ihmisiin.

 

Esiintyminen Suomessa ja muualla

 

Taudin esiintymisestä Suomessa ei ole tilastotietoa, koska sitä ei ole lakisääteistä velvoitetta ilmoittaa siitä viranomaisille. Tautia esiintyy kaikissa Euroopan maissa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa, ja ylipäänsä alueilla, joissa elää sopivia vektoreita. Borrelioosia pidetään yhtenä yleisimmistä vektorivälitteisistä taudeista maailmassa. Borrelioosia hoidetaan useamman viikon antibioottikuurilla (doksisykliini).

 

Lähde: Evira

 

 

Ehrlichioosi

 

Ehrlichioosi tarttuu punkin ja ruskean koirapunkin välityksellä. Itämisaika on muutaman viikon mittainen. Akuutin vaiheen jälkeen koira voi jäädä kantajaksi tai sairastua krooniseen sairauteen jossa luuydin vaurioituu. 

 

Sairauden oireet ovat vaihtelevia; kuume, syömättömyys, väsymys, ontuma, neurologiset oireet, verenvuodot ja imusolmukkeiden suureneminen. Kroonisessa vaiheessa verisolujen tuotanto häiriintyy ja seuraa anemiaa, verihiutaleiden ja valkosolujen vähyyttä.  Hoito tapahtuu useamman viikon antibioottikuurilla (doksisykliini). Espanjassa ehrlichia-tartunnan yhteydessä tavataan usein leishmaniaa. Ehrlichiaa hoidetaan antibiootilla (doksisykliini, tetrasykliini).

 

Lähde: Tanja Hakkarainen/Evidensia

 

 

Anaplasmoosi

 

Anaplasmoosi tarttuu verta imevien punkkien välityksellä. Infektio tapahtuu 1-2 vrk kuluttua punkin kiinnittymisestä. Taudin itämisaika on 1-2 viikkoa. Oireet epämääräisiä, kuume, väsymys, syömättömyys, jäykkyys, ontuminen, okentelu, ripulointi, hermosto-oireet, verenvuototaipumus) Anaplasmoosia hoidetaan antibiootein (doksisykliini tai tetrasykliini) useamman viikon kuurilla. 

 

Lähde: Tanja Hakakrainen/Evidensia

 

 

Ruskea koirapunkki

 

Ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus) on yleistymässä Suomessakin. Se elää ainoastaan sisätiloissa ja saattaa imeä verta myös ihmisestä. Loinen saattaa elää ilman veriateriaa huoneistossa jopa 18 kk. Ruskea koirapunkki on punaruskea ja muistuttaa suomalaista punkkia. Sen raajat ovat kuitenkin pidemmät. Pituus on 3-5 mm, verta imenyt naaras noin 10 mm. 

 

Naaraat imevät verta koirasta ja siirtyvät sitten esim. katon halkeamiin munimaan. Toukat kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua ja hakeutuvat kasvamaan esim koiran varpaiden väleihin. Koirasta saattaa löytyä jopa satoja punkkeja vaikeassa tartunnassa.  Tartunnasta kärsivä koira on rauhaton ja puremakohdat kutiavat ja tulehtuvat. Hoidossa sekä lääkitään koirat että huolehditaan perusteellisesta tuholaistorjunnasta kotona. Ruskea koirapunkki voi levittää ehrlichiaa ja babesiaa. 

 

Lähde: Tanja Hakkarainen/ Evidensia

 

 

Koiramme saavat lähtiessään ulkoloishäädön.